Ikivihreät aitakasvit ovat kasveja, jotka säilyttävät osan tai kaikki lehdistään talven ajan. Niiden neulaset tai lehdet ovat lähes täysin kylmänkestäviä, mikä estää niiden kuihtumisen. Siksi ne pysyvät vihreinä neljän vuodenajan läpi. Joillain ikivihreillä kasveilla on neulaset lehtien sijaan. Niiden välillä ei ole kuitenkaan erityistä biologista eroa, vain muoto.
Havupuut ovat monesti ensimmäinen asia, mikä ihmisillä tulee mieleen aitakasveista puhuttaessa. Se kertoo jo, millainen status niillä on aitakasvien joukossa. Useimmat havupuut, joita käytetään aidoissa, eivät ole kotoperäisesti Pohjoismaissa kasvavia lajeja, mutta se ei tee niistä yhtään sen huonompia vaihtoehtoja – päin vastoin. Havupuuaidat ovat yleisimpiä aitoja Euroopassa.
Helppohoitoiset aitakasvit kasvattavat suosiotaan. Puutarhurit rakastavat kyllä pihanhoitoa, mutta aina ei ole aikaa pitää kaikkea siistinä. Toiset taas eivät pidä maaperän vaatimista toimista, mutta haluavat kauniin ja vehreän puutarhan. Kun suunnittelet helppohoitoisen puutarhan, et koskaan joudu viettämään liikaa aikaa siellä, mutta voit aina olla varma, että se näyttää hyvin hoidetulta.
Kaikki kasvit eivät kasva nopeasti. Se on hyvä asia! Kun haluat korkean aidan, on toki hienoa, jos kasvi on nopea kasvamaan. Silloin pääset nauttimaan yksityisyydestä puutarhassa nopeasti. Mutta haluatko mieluummin aidan, jonka voi pitää tuuheana ja matalana?
Kesävihannat pensaat ja aitakasvit ovat nimensä mukaisia ainakin pohjoisessa – ne siis pudottavat lehtensä syksyllä tai talvella. Ne ovat ikivihreiden kasvien vastakohta, sillä ikivihreät kasvit eivät pudota lehtiään tai neulasiaan. Vaikka nämä kasvit menettävät lehtensä, kesävihannat puut ja pensaat ovat silti mainioita aitakasveja.
Mikä marjakuusi sopisi sinulle parhaiten? Marjoilla vai ilman? Nopeasti kasvava aita vai hitaasti kasvava aita? Lue lisää ja tutustu hintoihin tästä.
On helppo ymmärtää, miksi monet istuttavat syreeniaidan. Moniin kesäkuviin on ikuistettu tuoksuvia syreenin kukkia, ja ne kuuluvat monen muistoihin. Syreenin vanhanajan charmia ja värikylläistä kauneutta onkin vaikea vastustaa. Haaveiletko omasta syreeniaidasta puutarhaasi? Se on helppoa!
Millainen sinun tuija-aidastasi tulee? Olet siis päättänyt tilata tuija-aidan. Hyvä ajatus, mutta miten päätät tuijan lajikkeen? Lue alta artikkeli. Noin viidessä minuutissa tiedät eri lajikkeiden hyvät ja huonot puolet (joita kaikki myyjät eivät aina kerro).
Komea ja helppohoitonen valkopyökki aitana tai yksittäisenä puuna
Meiltä kysytään usein, voiko savimaahan istuttaa pensasaitaa. Se on hyvä kysymys, koska savimaa on vaikea työstettävä, eivätkä kaikki aidat kasva siinä. On kuitenkin joitain pensasaitoja, jotka sopivat savimaahan. Kerromme niistä tässä artikkelissa.
Voinko leikata aidan moottorisahalla? Aidan voi usein leikata moottorisahalla, kunhan tietää, mitä ja miten tekee sen. Kerromme niistä tässä artikkelissa.
Likusterin kasteluvinkkejä
Milloin on paras aika kastella puutarhaa? Puutarhan kasteluvinkkejä.
Tuija on suosittu valinta pitämään kosteutta maaperässä ja luomaan puille ja kasveille hyvät olosuhteet. Tämä opas kertoo, miten pidät tuijasi terveinä.
Tämän blogin vinkeillä opit, mitä virheitä muut ovat tehneet. Näin voit välttää ne!
Etusivu Valkopyökkiaita
Valkopyökki tai carpinus betulus on suosittu aitakasvina käytetty kesävihanta puu. Se on tullut suosituksi vaihtoehtona euroopanpyökille, jota se muistuttaa. Pääasiallinen esteettinen ero niiden välillä on se, että valkopyökin lehdet ovat pienemmät, niissä on syvemmät lehtisuonet ja sahalaidat. Euroopanpyökit eivät karista lehtiään niin helposti kuin valkopyökki, sillä se pudottaa lehtensä talven aikana. Euroopanpyökki säilyttää suurimman osan lehdistään. Mitä ulkonäköön tulee, euroopanpyökilllä on hieman enemmän tarjottavaa kuin valkopyökillä, mutta se on joissain asioissa myös vaateliaampi. Silloin valkopyökin kestävä ja vaatimaton luonne mahdollistaa samankaltaisen aidan vaikeammissa olosuhteissa.
Carpinus Betulus
Valkopyökkiaidat ovat pakkasenkestäviä, ja kasvi säilyttää lehtensä osin talvella. Niillä on kauniit vihreät lehdet, jotka muuttuvat syksyllä oransseiksi ja keltaisiksi. Sen lehdet putoavat talvella. Valkopyökkiaidat erottuvat muista nukkaisten oksien ja lehtien pienten sahalaitojen vuoksi. Sen lisäksi tämä laajalti kasvatettu aitakasvi tuottaa hieman humalan kukinnon näköisiä pähkinöitä kesäkuukausien aikana. Nämä norkot kehittyvät lopulta lenninsiivellisiksi pähkinöiksi. Pähkinät ovat tärkeä ruoanlähde monille lintulajeille, jotka herkuttelevat niillä syksyisin. Koska valkopyökki kasvaa hyvin tiuhana, se tarjoaa keväisin myös mainioita pesimäpaikkoja.
Valkopyökin alkuperän voi jäljittää Etelä-Eurooppaan ja Länsi-Aasiaan. Nykyään sitä näkee kaikkialla Euroopassa ja osissa Lähi-Itää. Ennen kuin sen koristeellinen arvo ymmärrettiin, valkopyökki oli jo suosittu puu, koska sen kova, tiheä ja painava puumateriaali oli erittäin hyödyllinen. Sillä on monia käyttökohteita, mutta varsinkin laminaatin ja pianon vasaroiden tuotanto ovat sen tunnetuimmat käyttökohteet. Lisäksi tällainen puu palaa kuumana ja hitaasti, joten se sopii hyvin polttopuuksi – siinä jälleen yksi yhtäläisyys vaateliaamman ja samannäköisen pyökin kanssa.
Oli oikeastaan vain ajan kysymys, koska ihmiset huomaisivat, miten hyvin valkopyökki sopii aidaksi. Se kestää varsin hyvin leikkaamista, minkä vuoksi sitä istutetaan nykyään monesti julkisiin puistoihin. Lisäksi sitä käytetään usein maisemointiin ja jopa muotoon leikattuihin puutarhoihin. Laji voi kasvaa jopa 30 metriä korkeaksi, mutta aitana sen pinnallinen ja laajalle leviävä juuristo ei saa niin paljon kasvutilaa, joten kasvi pysyy pienempänä. Toinen valkopyökin huomattava ominaisuus on sen kaarna, joka pysyy sileänä ja vihertävän harmaana jopa vanhoissa kasveissa. Se on mukava lisäominaisuus, koska sen lehvistö ei ole kovin tiheä.
Pohjoiselta pallonpuoliskolta löytyy yhteensä noin 40 valkopyökkilajia, mutta puutarha-aidaksi carpinus-suvusta sopii parhaiten carpinus betulus. Valkopyökin englanninkielinen nimi on ”hornbeam”, ja se kertoo erittäin vahvasta puusta, jota pidettiin yhtä kovana kuin eläinten sarvia. Joskus sitä kutsutaan jopa ”teräspuuksi”. Nimen osa ”beam” on vanha puuta tarkoittava sana.
Valkopyökkiaidat ovat monipuolisia ja kestäviä. Ne kasvavat melkein missä tahansa maaperässä, myös savessa, kalkkipitoisessa maassa ja jopa märissä olosuhteissa. Juuri siinä valkopyökki todistaa arvonsa tavallisen pyökin rinnalla. Valkopyökki suosii hedelmällistä maaperää, joka on ojitettu, ja aurinkoista sijaintia. Se kuitenkin kasvaa hyvin myös varjossa. Valkopyökkiaidat selviävät tuulisissa olosuhteissa, joten ne sopivat raja-aidoiksi tai tuulensuojaksi, mutta ne eivät pidä suurista määristä suolaa. Paras aika istuttaa paljasjuurisia valkopyökkejä on marraskuun ja maaliskuun välillä. Koska kautemme alkaa maaliskuussa ja päättyy aikaisin marraskuussa, myymme ainoastaan ruukkukasvatettuja valkopyökkejä. Huomaathan, että muut toimittajat voivat toki tarjota paljasjuurisia taimia, jotka ovat ruukkutaimia halvempia. Valkopyökki kasvaa noin 20–40 cm:ä vuosittain, mitä hillitään vuosittaisella leikkauksella.
Kun olet istuttanut valkopyökkiaitasi, suosittelemme, ettet leikkaa sitä ennen kuin se on halutussa korkeudessa. Valkopyökki sopii mainiosti matalaksi aidaksi, mutta jos haluat aidan, joka suojelee kuikuilijoilta, sitä ei tule leikata ennen kuin se kasvaa silmänkorkeuden yli, jotta siitä tulee kunnollinen yksityisyyttä antava aita. Leikkuu kerran vuodessa yleensä riittää muodon säilyttämiseksi. Valkopyökkiaidan yläosaa tulee leikata rajummin kuin alaoksia, koska ylemmät oksat saavat enemmän valoa ja kasvavat siksi nopeammin. Valkopyökki vuotaa helposti, joten on tärkeää, että leikkaat sitä ainoastaan heinä-, elo- ja syyskuun aikana.
Monet eivät erota euroopanpyökkiä ja valkopyökkiä toisistaan, mikä on erinomaista, jos pidät klassisesta pyökkiaidasta, mutta istutuspaikkasi ei täytä euroopanpyökin kohtuullisen korkeita vaatimuksia. Valkopyökin avulla voit saavuttaa saman ulkonäön, mutta et joudu huolehtimaan niin paljon siitä, kasvaako aita kunnolla vai ei. Valkopyökki näyttää joka kaudella erilaiselta. Vaikka euroopanpyökin syysvärit ovat hieman kirkkaammat ja se säilyttää osan lehdistä talvella, valkopyökki tarjoaa samankaltaista estetiikkaa koko vuoden, kun sitä hoidetaan oikein.
Yksi valkopyökkiaidan isoimmista eduista on se, että sitä on helppo hoitaa. Siksi laji on mainio valinta kokemattomillekin puutarhureille. Tämän helpon kasvin kanssa moni asia ei yleensä mene pieleen, varsinkaan samanlaiseen euroopanpyökkiin verrattuna, mutta se onkin näistä kahdesta se diiva. Valkopyökki ei välttämättä aina säilytä kuivia lehtiään talven yli, mutta se säästää sinulta paljon huolehtimista ja vaivaa, jos haluat euroopanpyökin oloisen aidan. Valkopyökki ei nyrpistä nenäänsä, vaikka istuttaisit sen märkään tai suhteellisen raskassaviseen maahan.
Hei! Olen Therese. 👋 Kuinka voin auttaa?
0 kappaletta
Ostoskori on tyhjä.
€ 0