Valkopyökkiaita (Carpinus betulus)

Valkopyökki on suosittu aitakasvina käytetty kesävihanta puu

Valkopyökkiaidat ovat pakkasenkestäviä, ja kasvi säilyttää lehtensä osin talvella. Niillä on kauniit vihreät lehdet, jotka muuttuvat syksyllä oransseiksi ja keltaisiksi. Sen lehdet putoavat talvella. Valkopyökkiaidat erottuvat muista nukkaisten oksien ja lehtien pienten sahalaitojen vuoksi. Sen lisäksi tämä laajalti kasvatettu aitakasvi tuottaa hieman humalan kukinnon näköisiä pähkinöitä kesäkuukausien aikana. Nämä norkot kehittyvät lopulta lenninsiivellisiksi pähkinöiksi. Pähkinät ovat tärkeä ruoanlähde monille lintulajeille, jotka herkuttelevat niillä syksyisin. Koska valkopyökki kasvaa hyvin tiuhana, se tarjoaa keväisin myös mainioita pesimäpaikkoja.

Valkopyökki aitakasvina

Valkopyökin alkuperän voi jäljittää Etelä-Eurooppaan ja Länsi-Aasiaan. Nykyään sitä näkee kaikkialla Euroopassa ja osissa Lähi-Itää. Ennen kuin sen koristeellinen arvo ymmärrettiin, valkopyökki oli jo suosittu puu, koska sen kova, tiheä ja painava puumateriaali oli erittäin hyödyllinen. Sillä on monia käyttökohteita, mutta varsinkin laminaatin ja pianon vasaroiden tuotanto ovat sen tunnetuimmat käyttökohteet. Lisäksi tällainen puu palaa kuumana ja hitaasti, joten se sopii hyvin polttopuuksi – siinä jälleen yksi yhtäläisyys vaateliaamman ja samannäköisen pyökin kanssa.

Oli oikeastaan vain ajan kysymys, koska ihmiset huomaisivat, miten hyvin valkopyökki sopii aidaksi. Se kestää varsin hyvin leikkaamista, minkä vuoksi sitä istutetaan nykyään monesti julkisiin puistoihin. Lisäksi sitä käytetään usein maisemointiin ja jopa muotoon leikattuihin puutarhoihin. Laji voi kasvaa jopa 30 metriä korkeaksi, mutta aitana sen pinnallinen ja laajalle leviävä juuristo ei saa niin paljon kasvutilaa, joten kasvi pysyy pienempänä. Toinen valkopyökin huomattava ominaisuus on sen kaarna, joka pysyy sileänä ja vihertävän harmaana jopa vanhoissa kasveissa. Se on mukava lisäominaisuus, koska sen lehvistö ei ole kovin tiheä.

Pohjoiselta pallonpuoliskolta löytyy yhteensä noin 40 valkopyökkilajia, mutta puutarha-aidaksi carpinus-suvusta sopii parhaiten carpinus betulus. Valkopyökin englanninkielinen nimi on ”hornbeam”, ja se kertoo erittäin vahvasta puusta, jota pidettiin yhtä kovana kuin eläinten sarvia. Joskus sitä kutsutaan jopa ”teräspuuksi”. Nimen osa ”beam” on vanha puuta tarkoittava sana.

Valkopyökkiaidan istutus ja hoito

Valkopyökkiaidat ovat monipuolisia ja kestäviä. Ne kasvavat melkein missä tahansa maaperässä, myös savessa, kalkkipitoisessa maassa ja jopa märissä olosuhteissa. Juuri siinä valkopyökki todistaa arvonsa tavallisen pyökin rinnalla. Valkopyökki suosii hedelmällistä maaperää, joka on ojitettu, ja aurinkoista sijaintia. Se kuitenkin kasvaa hyvin myös varjossa. Valkopyökkiaidat selviävät tuulisissa olosuhteissa, joten ne sopivat raja-aidoiksi tai tuulensuojaksi, mutta ne eivät pidä suurista määristä suolaa. Paras aika istuttaa paljasjuurisia valkopyökkejä on marraskuun ja maaliskuun välillä. Koska kautemme alkaa maaliskuussa ja päättyy aikaisin marraskuussa, myymme ainoastaan ruukkukasvatettuja valkopyökkejä. Huomaathan, että muut toimittajat voivat toki tarjota paljasjuurisia taimia, jotka ovat ruukkutaimia halvempia. Valkopyökki kasvaa noin 20–40 cm:ä vuosittain, mitä hillitään vuosittaisella leikkauksella.

Kun olet istuttanut valkopyökkiaitasi, suosittelemme, ettet leikkaa sitä ennen kuin se on halutussa korkeudessa. Valkopyökki sopii mainiosti matalaksi aidaksi, mutta jos haluat aidan, joka suojelee kuikuilijoilta, sitä ei tule leikata ennen kuin se kasvaa silmänkorkeuden yli, jotta siitä tulee kunnollinen yksityisyyttä antava aita. Leikkuu kerran vuodessa yleensä riittää muodon säilyttämiseksi. Valkopyökkiaidan yläosaa tulee leikata rajummin kuin alaoksia, koska ylemmät oksat saavat enemmän valoa ja kasvavat siksi nopeammin. Valkopyökki vuotaa helposti, joten on tärkeää, että leikkaat sitä ainoastaan heinä-, elo- ja syyskuun aikana.

Valkopyökkiaidan edut

Monet eivät erota euroopanpyökkiä ja valkopyökkiä toisistaan, mikä on erinomaista, jos pidät klassisesta pyökkiaidasta, mutta istutuspaikkasi ei täytä euroopanpyökin kohtuullisen korkeita vaatimuksia. Valkopyökin avulla voit saavuttaa saman ulkonäön, mutta et joudu huolehtimaan niin paljon siitä, kasvaako aita kunnolla vai ei. Valkopyökki näyttää joka kaudella erilaiselta. Vaikka euroopanpyökin syysvärit ovat hieman kirkkaammat ja se säilyttää osan lehdistä talvella, valkopyökki tarjoaa samankaltaista estetiikkaa koko vuoden, kun sitä hoidetaan oikein.

Yksi valkopyökkiaidan isoimmista eduista on se, että sitä on helppo hoitaa. Siksi laji on mainio valinta kokemattomillekin puutarhureille. Tämän helpon kasvin kanssa moni asia ei yleensä mene pieleen, varsinkaan samanlaiseen euroopanpyökkiin verrattuna, mutta se onkin näistä kahdesta se diiva. Valkopyökki ei välttämättä aina säilytä kuivia lehtiään talven yli, mutta se säästää sinulta paljon huolehtimista ja vaivaa, jos haluat euroopanpyökin oloisen aidan. Valkopyökki ei nyrpistä nenäänsä, vaikka istuttaisit sen märkään tai suhteellisen raskassaviseen maahan.