Ikivihreä aita

Useita ikivihreitä kasveja käytetään aitoina. Eikä syyttä. Ikivihreät aidat antavat suojaa koko vuoden, ja ne antavat puutarhalle kaunista vihreää väriä, joka ei juuri muutu vuodenaikojen mukana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö ikivihreät kasvit ikinä pudota neulasiaan tai lehtiään. Kaikki niistä pudottavat joskus niitä, mutta ikivihreät kasvattavat ensin uusia. Osa ikivihreistä pudottaa neulasensa/lehtensä vuosittain, toiset joka toinen vuosi. Neulaset/lehdet, joiden elinkaari kestää yli viisi vuotta, ovat harvinaisia tällaisissa kasveissa. Lisäksi on kasveja, joita pidetään ikivihreinä, koska ne kestävät Pohjoismaiden talvia, mutta monet niistä pudottavat lehtensä erittäin kylminä kausina.

Erilaisia ikivihreitä aitoja

Osa Euroopan kotoperäisistä kasveista omaavat lehdet, jotka eivät putoa, mutta ne muuttavat väriä syksyllä. Likusteri on erinomainen esimerkki osittain ikivihreästä kasvista, josta on tullut klassinen aitakasvi. Pyökki (fagus sylvatica tai carpinus betulus) on toinen tällainen kasvi. Näitä kasveja ei tietenkään pidetä varsinaisesti ikivihreinä, sillä ne ovat kesävihantia. Jotkin näistä lajeista sopivat silti erinomaisesti aidaksi varsinkin heille, jotka haluavat aidan, jonka ulkonäkö muuttuu vuodenajan mukaan sen sijaan, että se on jatkuvasti eloisan vihreä lämpötilojen tippuessakin. Aitoja käytetään yleensä rajana tai esteenä puutarhojen välissä ja antamaan yksityisyyttä. Koska ikivihreät kasvit, toisin kuin kesävihannat, antavat suojaa koko vuoden, monet suosivat niistä kasvatettua aitaa pihallaan. Onneksi niitä on useita eri lajeja ja lajikkeita, joilla on monia ominaisuuksia, joista valita. Useimmat kukkivat aidat ovat kyllä kesävihantia, mutta poikkeuksiakin on, esimerkiksi rodot ja laakeripuut. Muita huomioon otettavia tekijöitä ovat keskimääräinen kasvutahti, maaperävaatimukset, muoto, korkeus ja se, haluatko aidasta vapaamuotoisen vai muotoon leikatun. Saat lisätietoja jokaisen kasvilajin ominaisuuksista niiden omilta sivuilta.

Ikivihreät aidat puutarhassa

Tyypillinen huono puoli ikivihreissä verrattuna kesävihantiin kasveihin on se, että ne vaativat enemmän leikkausta. Heille, jotka eivät halua käyttää aikaa aitansa leikkaamiseen, sopivat paremmin kesävihannat aidat, sillä ikivihreät eivät ole niin anteeksiantavaisia, jos leikkaus unohtuu. Niitä tulee leikata vuosittain, kun kesävihannat aidat antavat yleensä anteeksi, jos ne unohtaa vuodeksi tai pariksi. Aidan istutusta harkitseville suosittelemme aina, että he tutustuvat jokaisen lajikkeen vaatimuksiin ennen lopullista valintaa. Aidan tulisi kestää pitkään, joten on tärkeää, että käytät aikaa saatavilla olevien vaihtoehtojen vertailuun.

Syksy on parasta istutusaikaa ikivihreille aidoille, mutta tiettyjä niistä voi istuttaa vuoden ympäri. Jotkin lajit voivat tarvita hieman enemmän aikaa ennen kuin niistä tulee tuuheita aitoja, jotka antavat yksityisyyttä, mutta jos et halua odottaa, että haluamasi kasvi kasvaa haluttuun korkeuteen ja tarpeeksi tuuheaksi, voit aina harkita valmisaidan tilaamista tai Limited-laadun kasveja, joista puutarhaasi kohoaa heti uljas vihreä seinämä.

Kotoperäinen ikivihreä aitakasvi on aina hyvä valinta, koska se on kasvanut historiallisesti pohjoismaisessa maaperässä ja osoittanut, että selviää talvista tässä Euroopan osassa, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö eksoottisemmatkin lajikkeet, kuten portugalilaiset likusterit, tarhapunamarjat tai osmanthus sovi leudompien alueiden puutarhoihin. Koska nämä lajit ovat aika harvinaisia yleisissä puistoissa, ne antavat puutarhallesi ainutlaatuisen ilmeen. Harkitsemisen arvoisia ovat niinkin eksoottiset vaihtoehdot kuin bambu ja muratti.