Tuija-aidan istutus

Ennen lapion ensimmäistä pistoa: kasvupaikka, maa ja oikea ajankohta

Kevät ja syksy ovat useimmissa tilanteissa helpoimmat ajat istuttaa tuija-aita. Keväällä taimet ehtivät juurtua ennen kesän kuivuutta, ja syksyllä maa on usein valmiiksi kostea ja ilma viileämpi. Tuija-aidan istutus syksyllä onnistuu hyvin, kun maa on vielä sula ja juuristolle jää aikaa asettua ennen routaa. Kesäistutus voi onnistua astiataimilla, mutta silloin kastelun on oltava säännöllistä heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Tuija viihtyy parhaiten ilmavassa, ravinteikkaassa ja tasakosteana pysyvässä maassa. Yksittäistä ihmekikkaa tärkeämpää on se, että vesi pääsee pois, mutta maa ei kuivu läpikotaisin. Tuijan juuristo hyötyy yleensä enemmän leveästä ja yhtenäisestä kasvutilasta kuin kapeasta, syvästä kuopasta, sillä juurtuminen tapahtuu vahvimmin hyvässä pintamaassa ja sen alapuolisissa kerroksissa. Siksi hyvin tehty istutusoja palvelee aitaa paremmin kuin joukko erillisiä kuoppia.

Lajike näyttää suunnan – myös istutusväli muuttuu

Istutusväli valitaan sen mukaan, miten lajike kasvaa ja kuinka nopeasti haluat aidan sulkeutuvan. Leveämmin kasvava tuija tarvitsee enemmän tilaa, kun taas kapeampi ja tiiviimpi lajike voidaan istuttaa tiheämmin.

Nämä luvut ovat käytännöllisiä haarukoita, eivät yksi kaikille sopiva sääntö. Pienemmät taimet ja nopeammin sulkeutuva näkösuoja puoltavat tiheämpää jakoa, kun taas suuremmat taimet ja leveämmin kasvavat lajikkeet tarvitsevat enemmän valoa, ilmaa ja juuritilaa. Jos tavoitteena on nopeasti sulkeutuva näkösuoja, katso myös nopeakasvuinen tuija-aita – opas. Siksi tuija-aidan istutusväliä ei kannata päättää vain hinnan perusteella, vaan myös pensasaidan istutusetäisyydet ja rajat kannattaa tarkistaa.

Näin istutat aidan, joka lähtee vahvaan kasvuun

1. Merkitse aidan linja narulla. Suora linja helpottaa koko työn etenemistä ja paljastaa heti, jos rivissä on mutkia tai korkeuseroja.
2. Kaiva yksi yhtenäinen istutusoja erillisten kuoppien sijaan. Tee siitä niin leveä ja syvä, että juuripaakuille jää uutta kasvualustaa myös sivuille, ei vain alle.
3. Valmistele taimet ennen istutusta. Kastele juuripaakut läpikotaisin, poista ruukut ja mahdolliset sidokset sekä avaa kevyesti kiertäviä juuria, jos ne ovat painuneet paakun pintaan.
4. Aseta taimet paikoilleen valitun välin mukaan. Juurenniska jätetään näkyviin, ja paakun yläpinta tulee maanpinnan tasoon tai raskaassa maassa hieman sen yläpuolelle. Liian syvä istutus kuuluu yleisimpiin istutusvirheisiin.
5. Täytä oja mullalla vaiheittain ja tiivistä napakasti käsin tai jalalla, mutta älä paina maata kovaksi. Juurille pitää jäädä hyvä kosketus maahan, ei tukahdutettu tila.
6. Kastele lopuksi kunnolla niin, että vesi painuu juuripaakun alle asti. Tarkista vielä koko rivin suoruus, sillä pienet virheet näkyvät valmiissa aidassa pitkään.

Haastava paikka ei ole este – mutta se muuttaa tapaa istuttaa

• Märkä kasvupaikka vaatii ensin ratkaisun veden kulkuun. Jos vesi seisoo keväällä tai sateen jälkeen, tuijaa ei kannata istuttaa samaan tasoon muun maan kanssa, vaan korotettu istutus tai kohopenkki on usein toimivampi ratkaisu.
• Savimaassa suurin riski on tiivis, ilmaton rakenne. Pelkkä syvä kuoppa muuttuu helposti altaaksi, joten tärkeämpää on avata maata laajalta alalta ja rakentaa yhtenäinen, ilmavampi kasvutila koko aidalle. Lisäohjeita savimaahan istutuksesta löytyy erillisestä oppaastamme.
• Kallioisessa tai ohuessa maassa juurille ei ole luonnostaan paljon tilaa. Silloin tarvitaan tavallista enemmän uutta kasvualustaa, joskus jopa korotettu istutuslinja, jotta juuristo pääsee leviämään eikä kuivahda liian nopeasti.
• Rinteessä vesi valuu helposti juurilta ohi. Istutus kannattaa tehdä niin, että multa pysyy paikallaan ja kastelu ohjautuu aidalle eikä karkaa alarinteen puolelle.
• Tienvarsilla, lumen kasausalueilla ja suolarasituksen lähellä tuija kärsii herkästi. Kohopenkki tai tavallista korkeampi istutus on perusteltu, jos seisova vesi, suola tai tiivistyvä lumi rasittaa paikkaa toistuvasti.
• Suurten puiden lähellä ja vanhan aidan paikalla juuristokilpailu on usein kova. Vanhoja juuria voi joutua poistamaan, maata vaihtamaan enemmän ja juurtumista seuraamaan tarkemmin kuin avoimella kasvupaikalla.

Ensimmäiset kaksi vuotta ratkaisevat: kastelu, kate ja ravinteet

• Kastele mieluummin harvemmin mutta kunnolla. Tavoitteena on, että vesi menee juuripaakun läpi ja sen alle, ei vain kostuta maan pintaa.
• Tihennä kastelurytmiä helteellä, tuulisella säällä ja kevyessä maassa. Tuore istutus kuivuu nopeammin kuin jo juurtunut aita.
• Kastelun tarve jatkuu yleensä ainakin ensimmäisen kasvukauden ajan ja usein myös toisen. Syksyn viimeiset kunnolliset kastelut ennen routaa auttavat aitaa talvehtimaan paremmin.
• Kate auttaa pitämään kosteuden tasaisempana ja hillitsee rikkakasveja. Älä kuitenkaan peitä rungon tyveä tai kasaa multaa juurenniskan päälle.
• Istutusvaiheessa ei yleensä kannata ylilannoittaa. Lisäravinteet annetaan useimmiten vasta seuraavana keväänä maan kunnon ja taimien kasvun mukaan. Jatkoa varten kannattaa tutustua myös aiheeseen tuijien hoito.

Tiivis, terve ja talvenkestävä aita syntyy leikkauksella ja suojauksella

Leikkaaminen kannattaa aloittaa varhain, kun aita on vielä nuori. Silloin muotoa ohjataan kevyesti ja poistetaan vain tuoretta vihreää kasvua. Vanhaan ruskeaan puuhun leikkaaminen voi jättää kohtia, joista uusi kasvu ei palaudu siististi. Jos tavoitteenasi on korkeampi näkösuoja, latvaa ei kannata typistää liian aikaisin.

Kestävin muoto on hieman yläosastaan kapeampi kuin alaosastaan. Näin valo osuu myös alaoksiin, vihreys säilyy tasaisempana ja lumi kuormittaa aitaa vähemmän. Kevättalven ruskettuminen taas liittyy usein siihen, että aurinko ja tuuli haihduttavat neulasista vettä, vaikka routainen maa ei vielä ruoki juuria. Tästä ja suojauksesta lisää artikkelissa tuijan talvisuojaus ja ruskeutuminen.

Mistä tuija-aidan istutuksen hinta muodostuu?

Liian tiukka säästäminen väärässä kohdassa tulee helposti myöhemmin vastaan. Jos väli on väärä, kasvualustaa liian vähän tai kastelu jää puolitiehen, korjaaminen on usein kalliimpaa kuin huolellinen alku.